Kirpputorin avaa juhlallisesti Piet Heinin suunnittelemat kynttilänjalat, jotka ovat käyttämättöminä alkuperäisessä paketissa. Paketista poistettu ainoastaan kuvausta varten. Näiden kynttilänjalkojen hintapyyntö 35 euroa.

 Tiedustelut sähköpostitse: [email protected]

Tulossa mm:  2 kpl puhtaan valkoisia hyvälaatuisia puuvillamattoja, Pentikin omppusarjan piirakkavuoka ja kulho,
upeat Fabrissolla teetetyt verhot, kirjoja, Pentikin punainen sydäntuikku, persoonallinen, kokopuinen valokuvakehys jne...

Ulkona on minun mittapuuni mukaan aivan liian kylmä, jotta voisin paeta sinne näitä tuhansia tekemättömiäni kotitöitä.

Olemme taas kerran räjäyttäneet suurin piirtein suunnilleen koko huushollin hujan hajan.

On ostettu uusi sänky: muuten kiva, mutta vanhat patjat ovat puhdistettuina nyt olohuoneen sohvalla odottamassa kuljetusta vierasmajaan = joku, joka tarkenee ja on riittävän vahva, joutuu ne siirtämään. Petarit lojuvat ison ikkunan edessä parhaat päivänsä ihmiskäyttöön nähtyänsä ja niinpä koiruudet ovat valloittaneet ne. Kukahan ne vain tuunaisi, jotta ne olisivat edes hieman helpommin käsiteltäviä ja puhdistettavia. Läikikkäät vaaleanbeiget petarit olkkarissa - ei kaunista.

Makuuhuoneeseen tilattiin uusi kaapisto vanhan korkean Lundia hyllyn tilalle = kymmenet ja taas kymmenet kirjat odottavat uutta paikkaansa, missä, sitä ei vielä tiedä kukaan. Uuteen kaapistoon huolin vain minulle rakkaimmat teokset.

Pojan huoneeseen uusi liukuovikaapisto = kuormasta jäi puuttumaan takalevy, eli pojan huone on kuin hävityksen kauhistus: uusi on kasattu, vanhat poistettu, kamat eri korkuisissa läjissa pitkin huonetta

Varaston remontointi = 65m2:tä roinaa lattialla. Mieheni suuri kiintymys kaikkeen epäoleelliseen ja turhaan on aivan käsittämätöntä. Hän ei ota oppiakseen, että turhasta voi luopua. Kaikkea ei tarvitse säästää. Sitä varten voi lahjoittaa tavaroita hyväntekeväisyyteen, myydä ne itse tai pahimmassa tapauksessa lajitella oikein ja toimittaa kaatopaikalle.

Turhia huonekaluja = huuto.net ei pelitä, joten en saa niitä tähän puuskaani edes ilmoitettua myytäviksi. Mutta löytyy niin yöpöytää, vitriinkaapistoa, Ikean pyörivää rahia, itse tehtyjä valkoisia valaisimia, valkoisia todella laadukkaita mattoja...Jos vain jotakuta kiinnostaa, niin laitan mielelläni lisäkuvia. Tosin saattaisipa jopa olla järkevää laittaa tännekin niistä kuvat.

En oikein tiedä mistä päin aloittaisin. Tuntuu, ettei homma nyt mene millään tapaa eteenpäin, mutta jostainhan tämä megaluokan raivaus on aloitettava.

 

 

Paras ystävänikö?!?

 

Mitä on ystävyys? Asia, jota olen vuosien saatossa pohtinut lukuisia tunteja kenties kokonaisuudessaan päiviäkin. Olen tutustunut vuosien varrella ihmisiin, jotka ovat jääneet pysyvästi elämääni. Olen myös tutustunut ihmisiin, jotka eivät ole jääneet elämääni. Olen tutustunut ihmisiin, joiden olisin toivonut jäävävän elämääni, mutta he eivät ole jääneet. Minä arvostan ystävissä ja kavereissa

• suorasanaisuutta
• rehellisyyttä
• yya -meininkiä
• luotettavuutta

Ystävieni ei tarvitse olla

• kauniita ja rohkeita
• arvostaa samoja asioita elämässään kuin minun
• olla kaikista asioista samaa mieltä kuin minä
• lähellä

Ystävikseni eivät todennäköisesti jää

• itserakkaat narsistit
• ihmiset, jotka eivät kunnioita ja rakasta luontoa ja eläimiä
• valehtelijat
• hyväksikäyttäjät

Joskus ystävyys on ollut tauollakin. Pisimpiä aikoja, joita on ollut yhteydenpitojen välillä taitaa olla kymmenkunta vuotta. Mutta ihme ja kumma. Jos ihminen on ollut aikaisemminkin tärkeä ei kommunikointi pitkäänkään ajan kuluttua tuota vaikeuksia.

Joskus ystäviä tapaa harvoin. Onneksi nykyaikana on monia yhteydenpitoa helpottavia välineitä. Sähköposti, skype, puhellimet. Mutta silti mikään ei ole parempaa kuin ystävän livehalaus ja kunnon rupattelu.

Minä haluan nauttia ystävistä sopivissa annoksissa. Joskus on käynyt niinkin, että superaktiivinen ystävyys on kuollut liikaan vireyteen. Niinpä en nykyään enää haluakkaan olla kenenkään kanssa yhteyksissä päivittäin. Viikottain on minulle ihan yes ja sähköisiä viestimiä toki olen halukas käyttämään useamminkin. Mainittakoon pienimuotoinen Facebook -riippuvaisuus.

Etsiessäni netistä tietoa lauseesta "Kohtele lähimmäistäsi niin kuin toivot hänen kohtelevan sinua" löysin Claes Anderssonin askeleet mielen rauhaan. Olkoot niistä iloa meille kaikille!

 

 

Kohtele lähimmäistäsi niin kuin toivot hänen kohtelevan sinua. Ole avoin ja reilu. Puhu totta vaikka se ei lisäisi suosiotasi muiden silmissä. Vältä totuuden käyttämistä lyömäaseena. Muista että luopuminen kysyy enemmän rohkeutta kuin vaatiminen. Luopuessamme jostain saamme usein tilalle jotain tärkeämpää. Avaa silmäsi arjen ihmeille ja ohikiitävän hetken kauneudelle. Huomaa myös ne asiat, jotka ovat liian lähellä erottuakseen. Kohtaa itsesi avoimin mielin ja anna itsellesi lupa iloita omasta hulluudestasi. Älä myöskään kiellä vihan ja kateuden tunteita itsessäsi. Rakasta itseäsi yhtä paljon kuin niitä, joita rakastat eniten. Rakasta pelottomasti vaikka kuinka pelkäisit. Mieti asioita isosti ja toimi sen jälkeen pienesti ja päättäväisesti. Maailma on yhtä suuri kuin ajatuksesi.

Välitä kaikesta mikä elää, kasvaa ja kantaa sisällään muutoksen siemenet. Ymmärrä, että elämän koskemattomuus on ehdoton ja jakamaton. Elä täydesti juuri nyt, juuri tässä hetkessä. Mennyttä ei enää ole ja tulevasta emme tiedä mitään.                                                   Claes Andersson

 Claesin kirjoittamista viisauksista viimeisin on todella hyvä! Taitaa olla siis vihdoinkin aika tutustua hänen kirjalliseen tuotantoonsa-

Vannon kautta kiven ja kannon kirppiksien nimeen. Kannatan muutenkin kierrättämistä aina, kun se vain on mahdollista. Jos perheessämme on tarvetta uudelle tavaralle, pyrin aina ensin selvittämään, josko em. tavaran saisi käytettynä, jollekulle tarpeettona tv. Lahjoitan myös paljon, siis aikuisten oikeasti paljon, hyväkuntoista tavaraa hyväntekeväisyyteen. Kohteiksi minulle on vuosien varrella valikoituneet: Kodittomat Kissat, Pelastusarmeija, Fida ja Kontti. Varmasti jokaisella edellämainituista järjestöistä on parannettavaa siinä, miten paljon myyntituotosta jää itse "hyväntekeväisyyteen", mutta lahjoittaessani haluan vilpittömästi uskoa perheemme tekevän hyvää.

Nyt minuun kuitenkin iski virus. Kirppis -virus. Varasin pöydän lokakuun lopulle Lanttila -kirppikseltä. (linkkilistalta pääset kirppiksen sivuille) Kätköissäni on nimittäin roima läjä HYVÄÄ  tavaraa. Löytyy valkoista puuvillamattoa, Pentikin uunivuokaa, piirakkavuokaa, villakangastakkia, ylimääräisiä Marimekko "aitoa retroa" -kankaita, kirjoja, lemmikkien tarvikkeita jne. Osasta oikea ostaja saa jopa oivia joululahjoja. Isompiakin tavaroita olisi kaupan. Niille pitää vain laatia myyvä mainos kirppis -loosiin.

Pöydän varaaminen havahdutti minut jälleen toteamaan, että olen toivoton hamsteri. Ainoa lohtu asiassa on se, että tämä tauti kulkee jos ties kuinka monennessa polvessa. Toisaalta ei tuo ole edes ainoa lohtu. Minua jopa pahempi yli neljäkymppinen hamsteri on mieheni. Oikea kultahamsteri. Säilöö ja säästää käsittömättömiä määriä sellaista tavaraa, jolle minun mielestä ainoa oikea osoite olisi kaatopaikka/kierrätyspisteet. Mutta ei. Ei mene jakeluun. Sitä on yritetty jo vuodesta 1995..

Mutta mitäpä jos jään voitolle kirppispöydästä. Kohde on selvä. Itsekkäästi olen päättänyt perheeni puolesta käyttää rahat joko hyvinvointipalveluihin kotimaassa tahi ulkomaan matkaan. Esim. kylpyläreissu tai kevättalven kaupunkiloma esim. Euroopassa. Toisaalta, mikäpä estäisi vaikka koko perhettä käymään jalkahoidossa tai hierojalla. Mutta se on varma, ettei mahdollisilla voittorahoilla osteta tavaraa tähän huusholliin.

Onni onnettomuudessa on, että kierrättäminen on tarttunut myös lapsiimme. He eivät tunne minkäänlaista tuskaa pakatessaan ylimääräisiä lelujaa, kirjojaa tai pieniksi jääneitään lempivaatteitaan toimitettavaksi aiemmin mainitsemiini hyväntekeväisyyskohteisiin.

Olen joskus leikitellyt ajatukselle, mitä nelihenkinen perhe oikeasti tarvitsee?!! Tarkoitan luetteloa tyyliin:

- paistinpannu

-5 litran kattila

- 4 peittoa ja tyynyä

- 4 talvikengät

- 4 lautasta, lusikkaa, haarukka, veistä jne.

Olisipa mielenkiintoista tietää, onko joku minua viisaampi ja viitseliäämpi tehnyt listaa siitä, mitä minimissään tarvitaan. Vielä mielenkiintoisempaa olisi tietysti tietää, onko joku laatinut listan ja raivannut asuntonsa kaikesta ylimääräisestä... Toivon, että jatkossa olen romuvapaampi, kierrätän vielä enemmän, käytän enemmän palveluita ja teen vielä enemmän sen eteen, että lapsillani ja heidän lapsillaan on hyvä elää tällä maapallolla.

Hyvää yötä!

 

 

 

 

 

 

Olen lukenut monista lehdistä ja nähnyt telkkarista, kuinka trikoista matonkudetta on hyödynnetty ties sun missä. Itse tein oman kokeiluni parhaat päivänsä nähneen nahkaisen sohvatuolimme kanssa. Istuinosa on/oli aivan järkyttävässä kunnossa. Väriltään myrkynvihreä miellyttää tälläistä retrohörhöä. Joten marssin paikalliseen kangaskauppaan ja ostin pari kerää limenvihreätä matonkudetta ja 70 cm saman sävyistä puuvillakangasta. Hintaa ostoksille kertyi yhteensä 13,93 €. Kuteet kerälle ja virkkuupuikko heilumaan. Kude oli todella nopeata työstää ja lopputuloskin miellytti omaa silmää. Juuri sellainen, kuin suunnittelin. Nyt on nojatuoli saanut jatkoajan.

Koska kudetta oli jäljellä ja viikonloppuna tarkoitus tehdä vierailu serkkulikan luokse Jyväskylään, virkkasin Outille vielä pari pannunalusta. Pakettiin pakkasin mukaan kaksi pientä kynttilälyhtyä ja pari pöytäkynttilää. Syksyinen vieminen..