Vannon kautta kiven ja kannon kirppiksien nimeen. Kannatan muutenkin kierrättämistä aina, kun se vain on mahdollista. Jos perheessämme on tarvetta uudelle tavaralle, pyrin aina ensin selvittämään, josko em. tavaran saisi käytettynä, jollekulle tarpeettona tv. Lahjoitan myös paljon, siis aikuisten oikeasti paljon, hyväkuntoista tavaraa hyväntekeväisyyteen. Kohteiksi minulle on vuosien varrella valikoituneet: Kodittomat Kissat, Pelastusarmeija, Fida ja Kontti. Varmasti jokaisella edellämainituista järjestöistä on parannettavaa siinä, miten paljon myyntituotosta jää itse "hyväntekeväisyyteen", mutta lahjoittaessani haluan vilpittömästi uskoa perheemme tekevän hyvää.

Nyt minuun kuitenkin iski virus. Kirppis -virus. Varasin pöydän lokakuun lopulle Lanttila -kirppikseltä. (linkkilistalta pääset kirppiksen sivuille) Kätköissäni on nimittäin roima läjä HYVÄÄ  tavaraa. Löytyy valkoista puuvillamattoa, Pentikin uunivuokaa, piirakkavuokaa, villakangastakkia, ylimääräisiä Marimekko "aitoa retroa" -kankaita, kirjoja, lemmikkien tarvikkeita jne. Osasta oikea ostaja saa jopa oivia joululahjoja. Isompiakin tavaroita olisi kaupan. Niille pitää vain laatia myyvä mainos kirppis -loosiin.

Pöydän varaaminen havahdutti minut jälleen toteamaan, että olen toivoton hamsteri. Ainoa lohtu asiassa on se, että tämä tauti kulkee jos ties kuinka monennessa polvessa. Toisaalta ei tuo ole edes ainoa lohtu. Minua jopa pahempi yli neljäkymppinen hamsteri on mieheni. Oikea kultahamsteri. Säilöö ja säästää käsittömättömiä määriä sellaista tavaraa, jolle minun mielestä ainoa oikea osoite olisi kaatopaikka/kierrätyspisteet. Mutta ei. Ei mene jakeluun. Sitä on yritetty jo vuodesta 1995..

Mutta mitäpä jos jään voitolle kirppispöydästä. Kohde on selvä. Itsekkäästi olen päättänyt perheeni puolesta käyttää rahat joko hyvinvointipalveluihin kotimaassa tahi ulkomaan matkaan. Esim. kylpyläreissu tai kevättalven kaupunkiloma esim. Euroopassa. Toisaalta, mikäpä estäisi vaikka koko perhettä käymään jalkahoidossa tai hierojalla. Mutta se on varma, ettei mahdollisilla voittorahoilla osteta tavaraa tähän huusholliin.

Onni onnettomuudessa on, että kierrättäminen on tarttunut myös lapsiimme. He eivät tunne minkäänlaista tuskaa pakatessaan ylimääräisiä lelujaa, kirjojaa tai pieniksi jääneitään lempivaatteitaan toimitettavaksi aiemmin mainitsemiini hyväntekeväisyyskohteisiin.

Olen joskus leikitellyt ajatukselle, mitä nelihenkinen perhe oikeasti tarvitsee?!! Tarkoitan luetteloa tyyliin:

- paistinpannu

-5 litran kattila

- 4 peittoa ja tyynyä

- 4 talvikengät

- 4 lautasta, lusikkaa, haarukka, veistä jne.

Olisipa mielenkiintoista tietää, onko joku minua viisaampi ja viitseliäämpi tehnyt listaa siitä, mitä minimissään tarvitaan. Vielä mielenkiintoisempaa olisi tietysti tietää, onko joku laatinut listan ja raivannut asuntonsa kaikesta ylimääräisestä... Toivon, että jatkossa olen romuvapaampi, kierrätän vielä enemmän, käytän enemmän palveluita ja teen vielä enemmän sen eteen, että lapsillani ja heidän lapsillaan on hyvä elää tällä maapallolla.

Hyvää yötä!