Juniorimme kummitäti on tulossa perheineen viikonloppukylään. Hienoa homma!!! Ainoat asiat, mitkä tuottavat pienoista ongelmaa ovat:

a) huushollimme karmea kunto

b) kummitädin ruokavalio: kasviksia ja kalaa

c) yövyttäminen: minne ja miten

Olen lukenut ties mistä akkain lehdistä ja oppaista, että yksi ihmisen parhaista itsehoitomenetelmistä on tavata ystäviä ja kavereita. Mutta entäpä minä, dementikko-adhd-höyrypää-Suomen pahin stressaaja- joka olen ihan paiseessa pienimmästäkin vierailusta. Rakastan vierailujen järjestelyä: On ihana tehdä ruokaa, suoria ja siivota paikkoja, saada kiitosta tarjoiluista jne, mutta se ennakkostressi. Siitä kärsivät eniten perheen miehet ja eläimet. Äiti huutaa kuin jalopeura naama punaisena ja komentaa tekemään mitä ihmeellisempiä asioita. Viimesilaus tehdään yleensä paperikassiin, joka sitten on X -aikaa jossain jemmassa ja kukaan ei kertakaikkiaan kukaan kassin sisältöä kaipaa.

Ystävyydestä on sen verran vielä pakko kirjoittaa, että tänään ollessani esikoisen kanssa hammaslääkärillä, oikojaa odotellessa luin vanhaa Kauneus ja Terveys -lehteä. Siinä puhuttiin ystävien tärkeydestä. Joku "guru" sanoi, että jokaisella pitäisi olla sen ystäviä, että voisivat kantaa hautaan. Eli väh. 6. Siinä sitten kuuppa punaisena tein omaa listaani ja pakko lienee todeta, että minulle ainoa oikea tapa viimeiselle matkalle on tuhkaus.